Kuinka tasapainottaa riippuvuus ja riippumattomuus suhteessa

Olet luultavasti nähnyt idealisoidun Instagram-kuvan uudesta suhteesta – molemmat kumppanit ovat liimautuneita yhteen, eivät tiedä ympäristöstään, laiminlyövät ystäviään, puhuvat vain toistensa hämmästyttävistä ominaisuuksista. Se on stereotypia liiallisesta kiintymyksestä toisiinsa ja liian vähäisestä itsenäisyydestä.

Toisaalta klisee pitkäaikaisesta suhteesta on sellainen, että se on täysin eristäytynyt, yhdessä ravintolassa istuminen puhumatta, illalla hiipiminen ulos nauramaan ystävien kanssa ja sitten kotiin palaaminen ihailemaan toisiaan. Se on stereotypia liian suuresta itsenäisyydestä, liian suuresta etäisyydestä.

Molemmat kuulostavat kamalalta omalla tavallaan, eikö niin?

Mikä tekee suhteesta 'terveellisen'?

Joten saatat yllättyä kun tiedät senterveet ihmissuhteetsisältää vähän molempia. Toisinaan meidän on käännyttävä toistemme puoleen ja saatava vähän tyhmiä, vähän apua tarvitsevia. Sitten muina aikoina meidän on voitava vetäytyä, saada tarpeemme hoidettua jossain muualla. Näiden kahden tilan maaginen tasapaino luo kumppanuuden, jokatuntuu yhteydessä ja läheiseltä, mutta myös hyvin säädetty ja käytännöllinen.

Tiedämme kaikki, ettei ole olemassa yhtä henkilöä, joka voisi olla meille kaikki kaikessa – huolimatta siitä, miltä meistä tuntui romanssin alkuaikoina. Tämän vuoksi meidän on kyettävä tuntemaan itsemme turvalliseksi ja onnelliseksi odottamatta kumppanin tarjoavan meille näitä sisäisiä vahvuuksia. Kun aloin työskennellä pariskuntien kanssa, painoin heitä enemmän kohti itsenäisyyttä.

Kun he sanoivat: Käännyin sinun puoleesi etkä ollut paikalla, vastasin ihmetellen, kuinka he voisivat kääntyä enemmän itsensä puoleen.

Kokemuksen myötä ymmärsin kuitenkin, että se ei riitä. Useimmat parit jatkavat terapiaa kysyen, miksi minusta tuntuu, että kumppanillani ei ole selkääni? Ensisijaisten ihmissuhteiden on tarkoitus olla turvasatamamme, paikka, jonne käännymme rauhan ja tuen saamiseksi, ja perusta elämän paineille. Ja meillä on oikeus pyytää kotiamme tunteiden turvasatamaksi. On täysin järkevää olla tarpeellinen. Joten nyt työskentelen enemmän parien kanssa liikkuessani edestakaisin toisiaan päin kääntymisen ja pois kääntymisen välillä. Ja pyrimme myös selviytymään hetkistä, jolloin olemme peloissamme emmekä saa tasapainoa oikeaan.

Monet asiat voivat horjuttaa tasapainoa parisuhteessa

Ehkä kumppanimme petti, valehteli, ei kuuntele tai näyttää priorisoivan muita toimintoja yhdessäolomme sijaan. Kun repeämä tapahtuu, emmekä tunne oloamme turvalliseksi, meillä on taipumus joko takertua tai etäytyä. Tarttuminen näyttää nalkutukselta, toistuvalta lisäajan pyytämiseltä yhdessä, usein ja helposti loukkaantuneena, kateellisuudesta. Etäisyyttä leimaa sulkeminen, joskus kieltäytyminen puhumasta, ulkona käyminen yhä useammin,olla suhteessa, tuntuu toivottomalta ja avuttomalta. Mutta kaikkien näiden toimien alla on eristäytymisen ja epätoivon tunne. Viime kädessä, kun paikka, johon käännymme saadaksemme rauhaa ja rakkautta, tuntuu epävarmalta, se on traumaattista.

Avioliittoneuvontanäinä päivinä on taipumus uskoa, että vastalääke kumppanisi loukkaamiseen on yhteydenpito heihin – vaikeaa. Pariskuntia kehotetaan rauhoittamaan toistensa vihaa, katsomaan toisiaan silmiin, rakentamaan lisää aktiviteetteja tunteakseen olonsa intiimiksi. Ja kaikki nuo asiat ovat tärkeitä – niin kauan kuin niitä vastaan ​​on vahva, täysi elämä avioliiton ulkopuolella. Näin jokainen kumppani tietää arvonsa. Tietääkseen, mitä he haluavat toiselta. Tietää, etteivät he pysy pelossa tai koska he eivät usko selviävänsä avioliiton ulkopuolella.

Itsenäisyys ja riippuvuus ovat saman kolikon kaksi puolta

Jotkut asiakkaat pelkäävät, että jos he harjoittelevat asteikon toista puolta, he menettävät otteensa toisesta. Jos aloin valmistaa itse aamiaiseni enkä odota hänen huolehtivan minusta, en enää tarvitse häneltä mitään. Tai jos pyydän häntä kehumaan minua, tulen liian riippuvaiseksi hänen kuvastaan ​​minusta.

Mutta totuus on, että on mahdollista, ehkä jopa yksinkertaista, selvittää tasapaino. Tarvitsemme vähän tätä, vähän sitä ja paljon liikettä edestakaisin näiden kahden välillä. Se on jatkuvaa tanssia. Meillä on aina tilaa sulkeutua tai muuttaa pois tovereistamme, jotta voimme huolehtia itsestämme paremmin. Niin kauan kuin muistamme, että on oikein palata, ja on okei niitä tarvita.

Jaa: